keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008

Uusia vekottimia - liikkumistaidon tunti osa 2

Nyt on oltu ihan pääkaupungissa opettelemassa ratikoita – pelottavaa touhua.

Oikeastaan ratikat, raitiovaunut, sporat – mitkä lie – eivät edes olleet järin pelottavia tai vaikeita. Ainoa hankaluus on se, mistä tietää jäädä pois. Onneksi voi aina pyytää kuljettajaa jättämään tai kysyä kanssamatkustajilta, missä pysäkillä ollaan menossa.

Ratikoissa ehkä ainakin aluksi on vaikeaa se, että liikenteessä on niin uusia kuin vanhoja ratikoita, jotka eroavat toisistaan hiukan. Tänään pääsinkin jo testaamaan molempia, mutta silti tässä on vielä pitkä matka siihen, että minusta tulee kunnollinen ratikan käyttäjä.

”Pelottavin” osuus koulureitissäni on ehkä ennemminkin jo pelkkä kaupungissa liikkuminen. Meillä on erotettu kävely- ja autotiet suurimmaksi osaksi ihan nurmikkoalueella ja ojalla. Tuollaiset kadut ovat omituisia juttuja. Miettikää nyt vielä, minun pitää ylittää tie, jossa on kolme kaistaa yhteen suuntaan! Aivan järkyttävää. Tuusulassa tuollaisissa paikoissa on yleensä alikulku…

Helsingissä liikkuessa minulle tuli mieleen se Maalaishiiri ja Kaupunkilaishiiri -satu, jossa Maalaishiiri menee käymään kaupungissa. Oli oikeasti ensimmäinen kerta, kun tunsin itseni maalaiseksi. Ei ole tullut mieleenkään, että minun pitäisi kysyä autosta noustessani, saanko avata oven. En ole ajatellut sellaista mahdollisuutta, että siinä voisi olla esimerkiksi liikennemerkki tai jalankulkija, pyöräilijä yms. Ei Tuusulassa voi juurikaan jättää autoa sellaiseen paikkaan. Toiset autot voivat olla lähellä, mutta niistä minulle yleensä huomautetaan ajoissa.

Tänään pääsimme kuitenkin jo käymään ihan Kallion lukion sisätiloissa. Siellä oli käytävillä jonkin verran tavaraa ja osa tiloista oli suljettuja remontin takia, mutta jonkinlaisen yleiskuvan koulusta sain. Kätevää on, että jokainen kerros on identtinen keskenään. Kyllä minä sen koulurakennuksen vielä opin. Ja Pengerkadulla oleva toinen koulun yksikkö oli ainakin helpossa paikassa, sinne emme vielä sisään päässeet.

On oikeastaan rasittavaa, että sokkona minun on opeteltava joitain asioita ihan erikseen, vaikka näkeville ne ovat ihan itsestään selviä. Minua helpottaa se, että olen joskus nähnyt. Jos olisin näkevänä kulkenut enemmän ratikalla, nekin olisivat varmasti helpompia. Mutta kun en ole kulkenut, täytyy minun opetella ulkoa, mistä löydän ratikasta maksupaikan, mistä kortinlukijan, mistä tankoja, joista pitää kiinni jne. Tällainen ulkoa opettelun asia on myös pankkiautomaatti. Minä en ole ikinä käyttänyt pankkiautomaattia. Tai jos tarkkoja ollaan, kahdesti Norjassa avustajani kanssa, mutta Suomessa en ole koskaan edes kokeillut, enkä ainakaan itsenäisesti. Minun on siis jossain vaiheessa opeteltava senkin kapineen käyttö.

Vaikka liikkumistaidonohjaajani on alansa rautainen ammattilainen, minä opetin hänelle tänään uuden jutun. Vessan ovissa kun on se lukko, josta näkee, onko vessa varattu vai ei, sen pystyy katsomaan myös sokkona. Silloin, kun kolossa on valkoista, kokeilemalla huomaa kolon olevan syvempi kuin silloin, kun värinä on punainen. Tämän käytännössä toimiminen on vaikeampaa, koska ei ole sitä vertailukohtaa, mutta periaatteessa sen pystyy katsomaan siis näinkin, rynkyttämättä oven kahvaa. Kuulemma kukaan aikaisemmista liikkumistaidonohjaajani asiakkaista ei ole kertonut tällaista huomiota.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos rynkyttää vessan ovenkahvaa, niin ainakin saa sisällä munivaan heppuun vauhtia. *virn* No, ei, kyllä se kannattaa vilkaista, onko varattu vai ei. Minä vain snuuvaan nenä lukoissa kiinni tai katson, heittyykö lattialle varjoja, jotka kertoisivat pytyllä istuvan jaloista. Yleisissä vessoissa kun on vähän paha kuunnella, onko sisällä joku, kun tilassa yleensä kaikuu ja on muuta meteliä ja kaikki yrittävät hoitaa asiansa äänettömästi. Pah, luonnollinen asia se virtsaaminen on, siinä missä paskominenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Juu-u. Kallion lukiossa vessat eivät vain olleet ihan sellaisia yleisiä vessoja, yksittäisiä ne olivat. Tai en ole varma, millainen alakerran vessa oli, joka oli remontin kourissa. Minun on siis parasta ihan vain hipelöidä lukkoa tai kokeilla kahvaa. Mikään oven ali jalkojen etsiminen ei juuri auta. :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu, suosittelen rynkyttämistä. *virn* Saa aiheuttaa kunnon sävärit. Olenpas taas levottomalla ja asiattomalla tuulella tänään. Peli jännittää.

Tuna kirjoitti...

Innokkaana vessassa asuilijana sanon, että se rynkyttäminen on tajuttoman julmaa! *naur* Pissit ja kakit menee housuihin tai ainakin roiskuu seinille!

Anonyymi kirjoitti...

*nauraa* Niin, voihan se olla julmaa. Itseäni tässä alkoi houkuttaa se jalkojen etsiminen koppien oven alta. Ei siis kannata ihmetellä, jos yksi Ronja ryömii yleisten vessojen lattialla kepin kanssa... Juu, en taida kokeilla.

Anonyymi kirjoitti...

Hm, pelottavaa... Pistät kepin jostain toisiksi alimmasta nivelestä poikki ja lakaiset sillä ovien ali. Jos kuuluu kiljahdus tai joku potkaisee keppiä, koppi on varattu.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos, Lilithea. Tämä menee ehkä jo vähän liian levottomaksi. ;) Miten minun ohimenevä huomioni vessan lukoista sai aikaan tällaisen vessakeskustelun?

Anonyymi kirjoitti...

Poden pahanlaatuista pre-game maniaa, siksi juttunikin ovat sangen levottomia. Lupaan, ettei toistu ihan hetkeen tällaiset asiattomuudet. *Virn* Oli muuten tänään kaupungissa hauska katubändi: matkalaukku, haitari, melodika ja kitara + mieletön meno. Oli hyvät jamit.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa vinkeältä. Minä vain tutkin ratikoita ja pääsin istuskelemaan ohjaajan koppiin. Hiukan houkutti vetää vivusta ja ajaa hallin seinään. ;)