lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Talviliikunnan iloa

Maanantaina Sporttis-kerhossa (noin ala-asteikäisten lasten liikuntakerho, jossa pyörin apuohjuksena) kävimme lumikenkäilemässä. Lumikenkäily on varsin mukava laji, sillä niistä lumikengistä kuuluu mukavasti ääni, joten muiden perässä on helppo tulla jo silläkin tavalla.

Aluksi juoksentelimme kentällä. Lumikengillä juokseminen on oikeasti tosi hauskaa. Lähdimme kuitenkin talsimaan Marjaniemen metsiin (eh, joo, on siellä vähän metsää). Halusin kokeilla, millaista on lumikenkäillä sauvojen kanssa. Sauvat olivatkin minusta aivan turhat, mutta meidän sauvavahtimme oli jo laittanut sauvapussin pois, joten jouduin kuljettamaan niitä mukanani. Kaverin kanssa keksimme, että sauvat onkin oiva opastusväline; laitoimme sauvat poikittain väliimme, kapeammissa paikoissa hän kulki edellä, minä sauvan päässä takana.

Lumikenkäilyurheilun jälkeen kerhossa ollut pikkusiskoni nukahti aivan rättiväsyneenä sänkyyn vaatteet päälle. On se ulkoilu rankkaa puuhaa.

Torstaina olikin sitten koulun järjestämä rusettiluistelu. Luisteleminen on hauskaa. Sekin on sitäpaitsi sokkoystävällinen laji, sillä luistimista kuuluu ääni. Luistelin paljon itsekseni, mutta leikeissä olin aina jos kenenkin opastuksessa.

Monet opettajista olivat innoissaan siitä, että minäkin olin tullut mukaan (miksen olisi?). Välillä tuntuu, että näin sokkona on vielä astetta tärkeämpää osallistua koulun järjestämiin ylimääräisiin juttuihin, jotta ihmiset oikeasti tajuaisivat, että minäkin voin osallistua mihin vaan. Joskus ehkä tarvitsen toisten apua, kuten rusettiluistelussa hipassa ja "kuka pelkää opettajaa" -leikissä.

Rusettiluistelussa oli sekin mukava puoli, että tunsin siellä oikeasti kuuluvani porukkaan. Minua ei syrjitty leikeissä ja niissä leikeissä, joissa opastajaa tarvitsin, kuka tahansa saattoi napata minut mukaansa. Vaikka tietysti ylivoimaisesti parasta oli, kun pääsin luistelemaan filosofianopettajamme Ukrin ja opo Rikun kanssa. Oli se silti upeaa huomata oikeasti olevansa hyväksytty ja tervetullut siihen joukkoon.

Talviurheilu on kivaa. Vielä kun pääsisi laskettelemaan... Luistelemaan pääsen uudestaan seuraavalla Sporttis-kerralla.

Ei kommentteja: