lauantaina, helmikuuta 18, 2012

Loma-ajan tylsyys ja jotain muuta pientä

Etelä-Suomessa nautitaan hiihtolomasta. Vaikka minun arkeni on silkkaa lomaa, tämä yleinen hiihtolomakin vaikuttaa siihen melko paljon. Ensinäkin kaikista harrastuksista on lomaa, kun musiikkiopistossa noudatetaan koulujen loma-aikoja ja yleisurheiluvalmentaja lennähtää Amerikkaan. Toiseksi olen viikon yksin kotona ensimmäisen kerran sitten… no aika pitkään aikaan – Mikael lennähti perheensä kanssa Tokioon.

Onneksi ensi viikolla on sentään nuorten paralympiaryhmän leiri torstaista sunnuntaihin. Ei tarvitse siis aivan toimettomana olla koko viikkoa. Voisin myös yrittää neuloa miljoonaa keskeneräistä työtäni vähän eteenpäin. Sekin on kivaa, että saan tehdä aivan mitä ruokaa ikinä vaan itse tahdon.

Vähemmän kivaa on, että viime yönä ja tänä aamuna minulle nousi kuumetta. Se on eilisillasta (köh, yötä se oli, kun kotiuduin) vaan koko ajan noussut. Suurella mielenkiinnolla olen seurannut tätä kehitystä ja mittaillut kuumetta vähän turhankin usein. Hetki sitten se vasta kipusi sinne 37 asteeseen, vaikka kovin kuumeinen olo olikin jo puoli astetta vähemmällä lämmöllä. Toivottavasti se ei tästä enää kauheasti nouse, jos jo nyt alan olla sekaisin.

Näin viime yönä unta, jossa minulla oli suu välillä niin kuiva, etten meinannut saada sitä edes kunnolla auki. Kieli oli tarttunut kitalakeen eikä puhummisesta tullut mitään. Uskon alitajuntani halunneen kertoa, että voisin harkita juovani.

Toisessa unessa taas pystyin itse säätelemään tapahtumia. Analysoin niitä ensin kovasti – ”ei kai tuo aio hypätä ikkunasta? Siellä on paloportaat, käytäthän niitä” – ja uni kääntyi mieleni mukaiseksi. Aivan kaikkeen en pystynyt vaikuttamaan, tai sitten en halunnut.

Eilisistä yleisurheilutreeneistä on vähän lihakset kipeinä. Venyttelyä varten pitäisi lämmitellä, jottei lihakset revähdä liian kovista venytyksistä. En ole oikein ikinä jaksanut lämmitellä vain siksi, että vähän venytän kipeää paikkaa. Ehkä nyt kuumeisena ei tarvitsisikaan, kun jo valmiiksi koko kehoa kuumottaa. ;)

Kävin tässä alkuviikosta kaverini kanssa uimassa. Jo Mäkelänrinteen uimahallin löytäminen oli seikkailu sinänsä, muttei siitä nyt sen enempää. Kävimme kylmäaltaalla uimisen perään (minä vähän uittelin jalkojani) ja pidimme keppejä siinä altaan reunalla istuessa käsissämme. Joku ohikulkeva lapsi kysyi: "Äiti, mitä noi tekee noilla sauvoilla?" Ongimmme, tietty!

6 kommenttia:

Tarunblogi kirjoitti...

Moikka!
Nyt on kanssa influenssaa liikeellä parilla mun veljen perheellä on se just nyt ja mä en siks viiti viikkonloppuna menä katsoo kummityttöö vaan men myöhemmin.

thttp://tarunurheilublogi.blogspot.com/

otko käyny lukemassa mun blogia? Olis kiva jos kirjauttuisit kanssa lukiaks sinne niinkuin mä tänne sun blogiin.

Taru

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuosta unen näkemisestä mieleen kysymys, joka on kai esitetty jokaiselle sokolle: "Näetkö" unia ihan visuaalisina vai miten? Sinähän olet lapsena nähnyt jotakin, jos olen näitä tekstejäsi oikein ymmärtänyt. Sinulla siis on kai tietoa siitä, mitä näkeminen on.

Tarunblogi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Tarunblogi kirjoitti...

Moi!
Laitoin blogiini linkin sun blogista ja sitten olis kanssa haaste mun Blogissa sulle 20 kysymystä joihin vastaat blogiis ja haastat seuravan ja keksit kysymykset käy lukemassa mun blogista ja kohta tai jossain vaiheessa laitan sulle ne kysymykset.

http://tarunurheilublogi.blogspot.com/

Ronja kirjoitti...

Taru, olen käynyt lukemassa blogiasi aina silloin tällöin. Olen vaan kovin laiska kirjautumaan lukijaksi... :) Mutta kiitos haasteesta, odottelen kysymyksiäsi.

Anonyymi, olen tosiaan nähnyt vähäsen 11-vuotiaaksi asti, eli minulla on käsitys näkemisestä. Unissani yleensä on visuaalisia elementtejä, vaikka ne eivät olekaan välttämättä kovin tarkkoja tai missään määrin tarpeellisia. Saatan siis olla - nykyään enimmäkseen olen - unessa sokea, mutta silti näen jotain ympäristöstäni. Enimmäkseen visuaalisuus on värisävyjä tai hahmoja, joskus tarkempia ja joskus ei. Enemmän niissä unissa merkitsee tapahtumat ja muut aistit kuin näkö. Jokin aika sitten näin peräkkäin useamman unen, jossa pystyin lukemaan nenä kiinni paperissa. Muuten en oikeastaan nähnyt, mutta tosiaan riittävän läheltä lukeminen onnistui. Ne alkoivat olla niin aidon tuntuisia unia, että oli päivällä pakko kokeilla, näkisinkö muka oikeasti lukea. ;)

Tarunblogi kirjoitti...

Mitä mieltä oot ollu mun blogista?
Taru