tiistaina, lokakuuta 08, 2013

Harmaita hiuksia

Koska minulla ei nyt muutamaan kuukauteen ole näkeviä silmiä jatkuvasti saatavilla, aiheuttaa se välillä myös hieman harmaita hiuksia. Tai tässä viikonlopun aikana ainakin aiheutti, pariin otteeseen.

Olin ryhtymässä neulomaan huivia, jota varten ostin langat jo joskus elokuun alussa. Menin ensin paikkaan, johon olin kyseisen lankakassin jättänyt. Ei mitään. Sitten tajusin, että M oli kerran siivotessaan tainnut yhdistää eri paikoissa sijainneita lankojani samaaan kassiin (minulta kysymättä tai oikeastaan edes minulle kertomatta), niinpä nämäkin langat lienevät siellä. Siellähän ne.

Seuraava ongelma: aiemmin eri pusseihin (ja paikkoihin) lajitellut langat olivat iloisesti sekaisin ja sieltä pitäisi ne oikeat löytää. Jep. Onneksi pusssi ei sisältänyt kuinkolmia jotakuinkin saman tuntuisia lankoja, yhteensä 9 kerää, joista tarvitsin neljä. Oli siellä toki aika pajon muutakin, mutta niitä muitalankoja en huivilankoihini sekoittanut. Eipä siinä auttanut sitten kuin ottaa puhelin ja puhuva kamerasovellus, TapTapSee, käteen ja toivoa, että se kertoo fiksusti lankojen värit. Riittävän fiksusti kertoi ja löysin (toivottavasti!) oikeat langat.

Eilen ryhdyin leipomaan omenapiirakkaa. Edellisestä jauhojen käyttökerrasta oppineena minulla oli jälleen TapTapSee kaverina, kun tutkailin jauhopusseja. Olin nimittäin kantapään kautta tullut huomanneeksi, että meillä on aika paljon ruisjauhoja, niitä kun olin vahingossa erinäisiin paikkoihin heitellyt. Siinä sitten yritin saada paketin kyljestä otettua kuvaaa niin, että ohjelmani osaisi kertoa, mitä jauhot oikein on. En saanut aluksi mitään järkevää tulosta, paitsi ”myllärin luomu”. Sekään ei kuitenkaan kertonut, mistä viljasta oli kyse. Pistin M:lleviestin, jossa kyselin ko. pussin viljaa. Vastausta odotellessa sain kahdesta muusta jauhopussista useamman yrityksen jälkeen selville, että ne ainakin ovat ruisjauhoja (”miksi meillä on näin paljon _avattuja_ ruisjauhopusseja?”). Totesin, että tuskin nämä Myllärit sentään enää ruista on… ja heiti piirakkataikinaan. Hetken päästä puhelin ilmoitti viestistä, jossa M muisteli myös niiden Myllärin jauhojen olevan ruisjauhoja (”Miksi ihan oikeasti meillä on näin paljon ruisjauhoa?!?”). Ei muuta kun vielä yhden jauhopussin kimppuun siinä toivossa, että saisin piirakkaani edes vähän vehnäjauhojakin. Tällä kertaa maistoin – ja vertasin makua niihin Myllärin oletettuihin ruisjauhoihin – ja olin aika vakuuttunut vehnästä. Sitten vähän sokeria lisää ja kädet ristiin, että piirakkapohja maistuisi vähän paremmalta kuin edellisellä kerralla, jolloin se mitä ilmeisesti sisälsi pelkästään ruisjauhoja.

Että sellaista. Piirakasta tuli ihan hyvää ja kohta täytyy ostaa lisää lankaa, koska se ei näytä riittävän tuohon huiviin. Huivin lanka on moniväristä, liukuvärjättyä lankaa. Olen vaan nyt ollut niin innokas ja kärsimätön neuloja, etten ole edes sitä pystynyt/ehtinyt keneltäkään näkevältä tarkistaa, että uuteen lankakerään siirtyessäni saisin värit kohdistettua. Eli huivissani saattaakin väri välillä vaihtua vähän yhtäkkiä.

Näistä harmaista hiuksistani silmien puutteen vuoksi voi kyllä ihan lähtökohtaisestikin ”syyttää” sitä Ruotsiin matkannutta M:ää. Jos hän ei olisi koskenut lankoihini, olisin löytänyt ne heti (enkä malta odottaa sitä, kun selvittelen niitä loppuja pussissa sekaisin olevia lankoja…….) ja hän on ostanut ne kaikki – ainakin kolme – ruisjauhopussia, vaikka en edes tiedä hänen niitä mihinkään käyttäneen. Kiinnostavaa on toki se, että niitä on myös kolme avattu. Pitää kyllä jonkun kanssa ne jauhot käydä läpi.

9 kommenttia:

Dårka™ kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ronja kirjoitti...

Jes, kiitos! Saan niillekin jauhoille jotain fiksua käyttöä... :)

Anonyymi kirjoitti...

Ruiksesta? Hehe. Opetetaanko nykyajan koulussa taivuttamaan tuo sana noin?

Mutta joo: Olen ymmärtänyt, että sokean ruokakaapissa on oltava kuri ja järjestys. Kaikki maustepurkit aina samassa järjestyksessä ja samassa paikassa. Ja mieluummin vielä tieto sisällöstä pistekirjoituksella purkin kyljessä. Samoin jauhot ja ryynit. Sinun täytyy pitää M:lle pieni kurinpalautus, kunhan hän kotiutuu.

Anonyymi kirjoitti...

Ruisjauhot ovat kaupassa yleensä kilon pusseissa, ja vehnäjauhoja myydään enimmäkseen kahden kilon pusseissa. Ne on sokeanakin todennäköisesti helppo erottaa koon perusteella. Tai enhän minä tiedä, kun ei ole kokemusta:)

Pekka

Ronja kirjoitti...

Anonyymi, eipä kyllä taideta opettaa. Mutta minä ainakin taivuttelen ruista sen verran harvoin, että oikeasti pitää miettiä niitä taivutusmuotoja. Ihan piti tuokin Kielitoimiston sanakirjasta tarkistaa, olisiko "ruiksesta" mahdollinen taivutusmuoto. No, tuota sijamuotoa ei tietenkään siellä listassa näkynyt, mutta kuitenkin päättelisin, että se pitäisi - edelleen - taivuttaa "rukiista". Mutta onhan tuon sanan taivutus ihan outo, ei mene ihan normi kielioppitajun mukaisesti minusta.

Ja mitä tuohon ruokakaapin järjestykseen tulee... Ei minun kaappini nyt ainakaan kovin järjestelmällinen ole, eikä ole koskaan ollut. Se on ihan ok silloin, kun tiedän, mitä kaappi sisältää. Tosin kun en ole ainut (tai no nyt olen aika pitkään), joka kaapin sisältöön vaikuttaa, välillä tulee näitä tilanteita, etten ihan tiedäkään kaikkea. Yritin joskus myös laittaa maustepurkkeihini pistemerkintöjä, mutta merkinnät ovat edelleen vasta kahdessa mausteessa - juustokuminassa ja korianterissa. Eivät kovin ahkerassa käytössäedes ole...

Pekka, Kyllä niitä vehnäjauhojakin kilon pusseissa saa. Etenkin, jos ostaa hiivaleipäjauhoja ja ja erikoisvehnäjauhoja ja ... En edes tiedä, mitä kaikkea. Mutta pointtini, että en muista, milloin meillä olisi vehnäjauhokaan viimeksi ollut kahden kilon pussissa. Tai kai silloin, kun minä ostin. Hah.

Dårka kirjoitti...

Totta kai se taivutetaan oikein "rukiista", mutta tuo "ruiksesta"-muoto löytyi kerran ihan vakavassa tieteellisessä artikkelissa ja kyllä me sitten naurettiin kavereiden kanssa. Mun mielestä on hauskaa muotoilla taivutuksia ja katsoa ihmisten reaktioja. Toki lähinnä omassa blogissani ja toisten blogien kommenteissa. Oikeiden tekstien kanssa on sitten tarkempaa.

Ronja kirjoitti...

Itse asiassa meillä tänään luennolla satuttiin juuri puhumaan ruis-sanan taivutuksesta siinä muun asian ohella. Ja koska kielellä on tapana yksinkertaistua sekä vähän yhdistellä yleisimpiä taivutusmuotoja sellaisiinkin paikkoihin, joissa niitä ei ole ennen ollut, niin voi hyvinkin olla, että "rukiin"-taivutustyyppi joskus ajan saatossa vaan putoaa pois.

Joo, sanoilla ja erilaisilla taivutuksilla on kyllä ihan hauska leikkiä. :) Ehkä tämänpäiväisen luennon jälkeen sanonkin "kansassani", sillä se on ollut aiempi muoto sanalle "kanssani". Tai miten olisi "montata", eikä "montaa"... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Sanojen taivutuksella voi leikkiä monella tavalla. Muuan takavuosien ministeri, jonka äidinkieli on ruotsi, puhui usein, että hän "on kuulenut" "on näkenyt" tai "on surenut" jotakin. Yleensä hänet oli raahattu haastateltavaksi Kelan pääkonttorin ja Lastenlinnan välissä olevaan puistoon, jonka tuntumassa hän asuu. Koulussa aikoinaan oli melkeinpä sananlaskuna "ei olisi luulenut". Yliopistossa yleisin fraasi oli "ja sen merkitys". "Hyttysen sääriluun kehitys Merenkurkun korkeudella vuosimiljoonien aikana, ja sen merkitys". Ylioppilaskirjoituksissa oli näitä "sen merkitys" -päätteellä varustettuja kysymyksiä, ja lisää tuli myöhemmin yliopiston tenteissä.

Anonyymi kirjoitti...

Tulipa tuosta mieleeni, että pitää vaihtaa autoon talvirengakset. Eikä olisi pahitteeksi myöskään kirveksen terottaminen.